pseudokystojen

Pseudokystojen käsite viittaa nesteen täyttämiin onteloihin elimissä tai kudoksissa, joiden seinämä ei ole todellisen epiteelin peitossa vaan muodostunut sidekudoksesta ja granulaatiokudoksesta.

Yleisimpiä ovat haiman pseudokystit, jotka syntyvät akuutin tai kroonisen haimatulehduksen jälkeen. Pseudokystoja voi esiintyä myös haiman ulkopuolella trauman, infektion tai kirurgisen toimenpiteen seurauksena; näitä kutsutaan ekstrapancreaalisiksi pseudokysteiksi.

Diagnoosi perustuu kliinisen tilanteen lisäksi kuvantamistutkimuksiin kuten tietokonetomografiaan tai magneettikuvaus. Nesteen analyysi voi auttaa erottamaan pseudokystit muista kystisista sairauksista; erityisesti haiman alkuperässä korkea amylaasinpitoisuus voi tukea diagnoosia.

Hoito riippuu koosta, oireista ja komplikaatioiden riskistä. Pienet ja oireettomat pseudokystat voivat parantua itsestään; suuremmat, kivuliaat, infektoituneet tai komplikaatioita, kuten paise tai perforaatio, vaativat drenausta. Drenausvaihtoehtoja ovat endoskooppinen drenaus (transmuraalinen tai transpapillaarinen stentin kanssa), perkuttaaminen tai harvoin kirurginen drenaus. Taustalla olevan haimatulehduksen tai muun syyn hoito kuuluu olennaisena osana.

Ennuste riippuu syystä ja komplikaatioista. Haiman pseudokystien ennuste on usein hyvä, kun taustalla olevaa haimatulehdusta hoidetaan, ja osa paranee konservatiivisesti. Ekstrapancreaaliset pseudokystat voivat aiheuttaa oireita tai komplikaatioita, jolloin hoito valitaan yksilöllisesti.