provisiopohjainen

Provisiopohjainen palkkaus tarkoittaa, että palkka määräytyy pääosin myyntiin liittyvien provisioiden perusteella. Tämä malli on yleisesti käytössä myynti- ja asiakaspalvelutehtävissä, joissa tulokset ovat suurelta osin sidoksissa tehtyihin kauppoihin tai sopimuksiin. Suomessa provisiopohjaisuutta esiintyy muun muassa kiinteistönvälityksessä, vakuutus- ja rahoitusalalla sekä ohjelmisto- ja teknologia-aloilla.

Toimintaperiaate voi sisältää sekä peruspalkan että provisio-osuuden että olla kokonaan provisioihin perustuva. Provisio lasketaan tavallisesti myyntisumman, katteen tai voiton perusteella, ja sitä voidaan porrastaa tavoitteiden tai tulosperusteisesti. Maksaminen tapahtuu yleensä palkanmaksun yhteydessä, ja osa palkasta voi siirtyä myöhemmin esimerkiksi tarkennusten tai palautusten mukaan.

Erilaisia provisiomalleja ovat yksilöllinen provisio, tiimipohjainen provisio sekä porrastettu tai tulospohjainen provisio. Joissakin järjestelmissä on kiinteä minimipalkka, joka turvaa perustoimeentulon, kun taas toisissa järjestelmissä kokonaispalkka muodostuu lähes kokonaan provisioista. Provisiomallit voidaan yhdistää esimerkiksi kiinteään peruspalkkaan tai myyntikohtaisiin bonuksiin.

Edut ovat muun muassa parempi tulotason kasvu sekä tiukempi yhteys myyntitulosten ja palkkatason välillä, mikä voi helpottaa kustannuksia. Haittoja puolestaan ovat tulonvaihtelu, taloudellinen epävarmuus sekä mahdolliset eettiset riskit, kuten liiallinen painotus nopeisiin kauppoihin tai agressiiviseen myyntiin. Tarve koulutukselle ja tuelle korostuu.

Käyttökohteita ovat erityisesti myynti- ja asiakaspalvelutehtävät, kuten kiinteistönvälitys, vakuutus- ja rahoituspalvelut sekä ohjelmisto- ja teknologia-alat. Lainsäädännön ja verotuksen näkökulmasta provisiopalkat ovat ansiotuloa, ja ne vaikuttavat työsuhteen vakauteen, sosiaaliturvaan sekä tuloverotukseen.