propagointiviivea

Propagointiviive tarkoittaa aikaa, joka kuluu signaalin tilamuutoksen ilmaisemisesta syötteeltä ulostuloon. Digitaalisessa logiikassa viivettä kuvataan usein suurella t_pd, ja erikseen voidaan puhua nousu- ja laskuviiveistä: t_PLH (low-to-high) sekä t_PHL (high-to-low). Viive ilmoitetaan yleisimmin nanosekunneissa tai pikosekunneissa, ja sen arvo riippuu sekä käytetystä teknologiasta että kuormituksesta.

Viiveen syntyyn vaikuttavat signaalin siirtämisen fyysiset ominaisuudet. Sähköisissä verkoissa viive syntyy piirin kapasitiivisuudesta, johtimien impedanssista sekä kuormituksesta, lämpötilasta ja valmistuserästä. Optisessa viestinnässä viive määräytyy valon nopeuden ja kuidun materiaalin ominaisuuksien mukaan; kuidussa valo etenee noin 2/3 valon nopeudesta, joten reitin pituuden mukaan viive on käytännössä useita mikrosekuntia per kilometri.

Propagointiviive on keskeinen tekijä järjestelmien latenssianalyysissä. Se vaikuttaa kellotukseen, synkronointiin ja ajoituksiin sekä suunnittelun optimointiin. Viive voidaan arvioida sekä teoreettisesti laskemalla matka ja signaalin nopeus että kokeellisesti mittaamalla. End-to-end-latenssissa propagointiviive muodostaa usein suurimman osan, erityisesti pitkillä verkkoreiteillä.