primitiivistä

Primitiivistä on suomen kielen adjektiivin primitiivinen muoto, jota käytetään partitiivissa (esim. primitiivistä taidetta, primitiivistä käytöstä). Sanaa käytetään kuvaamaan jotakin primitiivistä, yksinkertaista tai varhaisen kehityksen piirteitä. Sillä ei aina ole pelkästään negatiivinen merkitys; konteksti määrittää sävynsä.

Etymologia: sana on peräisin latinankielisestä primitivus-juuresta, joka tarkoittaa ensimmäistä tai varhaista. Suomen kielen kautta sana on kehittynyt adjektiiviksi primitiivinen ja edelleen sen liittyvän muodon primitiivistä.

Käyttökontekstit: primitiivistä tavataan sekä arkikielessä että akateemisissa yhteyksissä. Kulttuuri- ja taidekeskusteluissa sillä voidaan viitata yksinkertaisiin teknisiin ratkaisuihin, naiiviin estetiikkaan tai varhaisiin ilmaisutapoihin. Sävynsä – neutraali, kuvaileva tai arvolatautunut – riippuu kontekstista. Primitivismi on taidesuunta, joka nojautui 1900-luvun alkupuolella “primitiivisten” kulttuurien keinoihin, ja siitä syntyy nykykeskustelua kulttuurisesta appropriaatiosta sekä representaation vastuullisuudesta.

Esimerkkejä käytöstä: primitiivistä taidetta, primitiivistä rakennetta, primitiivistä käytöstä. Suomen kielessä adjektiivin taivutus seuraa tavallisia suomen kielen sääntöjä, ja muotoja käytetään sen mukaan, mikä määrää ja konteksti on kyseessä.