possessiivisuffiksia

Possessiivisuffiksia ovat suomen kielen omistussanaksi kutsuttuja taivutuspäätteitä, jotka liitetään substantiivin loppuun ilmaisten sen omistajan. Ne muodostavat tavallisesti itsenäisen omistusilmaisun ilman erillistä omistuspronominia, mutta omistajan ilmauksen voi myös korostaa käyttämällä erillistä pronominia kuten minun, sinun tai hänen.

Yleiset muodot ovat ni-, si-, nsa/ nsä-, mme-, nne-, nsä-. Näissä -ni ilmaisee 1. henkilön omistajaa (minä), -si 2. henkilön (sinä), -nsa tai -nsä 3. henkilön (hän/se) omistajaa, -mme 1. monikon (me), -nne 2. monikon (te), ja -nsä 3. monikon (he). 3. henkilön omistus käyttää samaa -nsa/-nsä -μsointia sekä yksikössä että monikossa; erottelu tehdään kontekstilla tai täsmentävillä pronomineilla kuten hänen talonsa (hänen talonsa) versus heidän talonsa.

Vowel harmony -sissä allekirjoitetaan kaksi muotoa: -nsa ja -nsä. Tavallisesti taivutuspääte mukautuu stemmin viimeiseen vokaaliin; esimerkiksi takapiirissä käytetään yleensä -nsa, kun stemmin viimeinen vokaali on back-vokaali (kuten talo → talonsa), kun taas front-vokaaliyhdistymää suosiva lopetus on usein -nsä (kuten päivä → päivänsä/päivänsä). Käytännössä sekä yksikön että monikon 3. henkilön omistajat voivat saada samaa -nsa/-nsä -päätettä; erottelu tehdään kontekstilla tai lisäämällä omistussubjekti (esim. hänen, heidän).

Esimerkkejä talo-näkökulmasta: taloni (minun taloni), talosi (your house), talonsa (his/her/its house), talomme (our house), talonne (your, plural, house), heidän talonsa (their house). Usein kolmannen henkilön omistus voidaan täsmentää: hänen talonsa tai heidän talonsa.

Käyttö ja vivahteet: possessiivisuffiksit ovat yleisin tapa ilmaista omistus substantiivin yhteydessä. Vahvistus- tai kontrastitilanteissa voidaan käyttää erillisiä omistuspronomineja kuten minun taloni. Joissakin lauseyhteyksissä sekä suffiksi että pronomini ovat mahdollisia.