populaatioekologiassa

Populaatioekologiassa tutkitaan, miten ja miksi populaatiot muuttuvat kooltaan, koostumukseltaan ja jakaantuneina ympäristössään. Tutkimuksen kohteena ovat sekä yksilöiden väliset vuorovaikutukset että lajin ja sen elinympäristön väliset prosessit. Keskeisiä tekijöitä ovat syntyvyys, kuolleisuus, muuttoliike sekä ikä- ja sukupuolijakauma.

Väestön dynamiikka muodostuu näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Kasvua mallinnetaan eksponentiaalisen kasvun ideassa sekä logistisessa mallissa, jossa kantokyky K rajoittaa populaation kokoa. Kantokyvyn saavuttamiseen vaikuttavat resurssien niukkuus, kilpailu, saalistus, taudit ja ympäristötekijät.

Density-dependent tekijät muuttavat kasvua siten, että suuremmilla tiheyksillä syntyvyys ja kuolleisuus voivat muuttua siten, että kasvu hidastuu. Allee-efekti kuvaa tilannetta, jossa liian pieni populaatio voi kärsiä heikentyneestä kantokyvystä, esimerkiksi kumppaniesiintymisen tai resurssien löytämisen vuoksi.

Tilastollisesti ja spatiaalisesti populaatioihin vaikuttavat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Ikä- ja sukupuolijakauma sekä elinkierrokset vaikuttavat syntyvyyteen ja selviytymiseen. Metapopulaatiotutkimus huomioi hajaantuneiden elinympäristöjen väliset liikkeet ja niiden vaikutukset paikallisten populaatioiden säilymiseen.

Tutkimusmenetelmät kattavat censukset, merkintä-palautustutkimukset sekä maastossa käytetyt quadrat- ja transektoorikartoitukset. Näitä tietoja sovelletaan luonnonvarojen hallintaan, luonnonsuojeluun sekä ekosysteemipalveluiden keston ja kestävän käytön arviointiin.