polymeeripinnoitteista

Polymeeripinnoitteet ovat ohuita polymeroitujen aineiden Kerroksia, jotka levitetään kappaleen pinnalle tarkoituksena parantaa sen ominaisuuksia. Pinnoitteet voivat toimia suojakerroksena korroosiota, kulutusta ja kemiallista altistusta vastaan, parantaa eristystä, vähentää kitkaa tai säätää pinnan biokompatibiliteettia sekä vesihylkivyyttä.

Pinnoitteiden koostumus ja paksuus vaihtelevat. Ne voivat olla thermoplastisia tai thermosettisiä, ja käytettyjä polymeerejä ovat muun muassa polyuretaanit, epoksit, akrylaatit (kuten PMMA), polyimidit, siloksaanit sekä fluoropolymeerit. Paksuus vaihtelee nanometreistä mikrometreihin sovelluksesta riippuen.

Levitysmenetelmät kattavat laajan valikoiman tekniikoita. Liuosnivelly levittäminen kuten upotus- tai dip-tekniikka sekä pyörivälevitys ovat yleisiä, samoin suihkutasoitus. Kaasupohjaiset tekniikat kuten kemiallinen höyrystyminen (CVD) ja plasma-polymerointi sekä sähköinen pinnoitus (electrodeposition) käytetään joissakin tapauksissa. Ympäristövaatimukset ohjaavat siirtymistä vesiohenteisiin ja UV-kovettaviin pinnoitteisiin.

Ominaisuudet ja sovellukset vaihtelevat, mutta tavanomaisia tavoitteita ovat parantaa tarttuvuutta, kestävyyttä, kosteudenhallintaa, lämmön- ja sähkön eristystä sekä biologista yhteensopivuutta. Keskeisiä sovelluksia ovat elektroniikka, auto- ja ilmailuteollisuus, pakkaus, lääketieteelliset laitteet sekä merikulutuksen kestävät pinnat.

Arviointi ja kestävyys painottuvat paksuuden ja tasaisuuden mittaukseen sekä tarttuvuus- ja kestokoeihin (naarmuuntuminen, rikkoutumistesti, suolapäiväkoepit). Ympäristövaikutuksia hallitaan valitsemalla vesiohenteisia, UV-kovettavia sekä kierrätettäviä pinnoitteita ja minimoimalla liuotinasioita.