polisakkaridien

Polisakkaridien ovat pitkäketjuisia hiilihydraatteja, jotka muodostuvat monosakkarideista glykosidisidoksilla. Ne ovat suurimolekyylisiä ja voivat olla lineaarisia tai haarautuneita. Polisakkarideja jaetaan homopolysakkarideihin, joissa on sama monosakkaridi, sekä heteropolysakkarideihin, joissa on useampia erilaisia monosakkarideja.

Esimerkkejä tärkeistä polisakkarideista ovat tärkkelys, glykogeeni ja selluloosa. Tärkkelys koostuu amylosesta (lineaarinen α-1,4-sidos) ja amylopektiinistä (haaraantuva α-1,4- ja α-1,6-sidos). Glykogeeni on eläinten varastopolysakkaridi, jonka rakenteessa on runsaasti α-1,4-sidoksia ja usein α-1,6-haarakkeita. Selluloosa puolestaan muodostuu β-1,4-sidosketjusta ja toimii kasvien soluseinän rakennusaineena. Kitiini, β-1,4-sidoksin, esiintyy sienissä ja muiden niveljalkaisten ulko- ja sisäkalvoilla. Heteropolysakkarideja ovat esimerkiksi pektinit sekä glykosaminoglykanit kuten hyaluronihappo, jotka osallistuvat solujen väliseen aineeseen ja imunijärjestelmien toimintoihin.

Toiminnot ja merkitys: polisakkaridit toimivat sekä energiavarastoinnissa (tärkkelys kasveissa, glykogeeni elimistössä) että rakenteellisina komponentteina (selluloosa kasvien soluseinissä, kitiini sienissä ja niveljalkaisissa). Monien polysakkaridien kemialliset ominaisuudet vaikuttavat niiden vesiliukoisuuteen ja kykyyn muodostaa geelejä, mikä hyödyntää elintarvikkeissa sekä bioteknologiassa. Ihmisille osa polysakkarideista on ravitsemuksellisesti tärkeää kuidun muodossa; tärkkelystä ja glykogeenia käytetään energiavarastoinnissa, kun taas β-glykosidisidoksia sisältäviä kuituja ei pidä pilkkoa ihmisen entsyymit, vaan ne voivat fuasitea mikrobiota.

Sovellukset ja tutkimusalueet: polisakkarideja käytetään elintarvikkeiden koostumuksen ja rakenteen muokkaamisessa, lääketeollisuudessa sekä bioteknologisissa sovelluksissa kuten geeleissä ja materiaaliteknologiassa.