polarizabiliteettia
Polarizabiliteetti (yleisesti merkitty α) on ominaisuus, jonka mukaan atomin tai molekyylin elektronikehät taipuvat ulkoisen sähkökentän vaikutuksesta. Kun ulkoinen kenttä E kohtisuoraan dipolimomenttiin pindus, syntyy indusoitu dipoli p, joka voidaan kirjoittaa p = α E (yksittäisen suuntauksen incl. epäkonjugas). Yleisesti polarizabiliteetti on tensorimuodossa, ja p i = ∑ j α ij E j. Ilmiselvä mitta on staattinen polarizabiliteetti α0, kun kenttä on pysyvä, sekä dynaaminen polarizabiliteetti α(ω), joka riippuu kentän taajuudesta.
Isossa kuvassa α kiteytyy elektronien häviöön ja kemialliseen sitoutuneisuuteen. σähköisesti suuremmilla, laajemmilla elektronikehillä on suurempi polarizabiliteetti. Molekyylien
Mittaukset ja laskelmat: polarizabiliteetti voidaan arvioida refraktiokertoimen ja dielektrisen vasteen perusteella sekä kokeellisesti Starkin spektri-analyyseilla tai
Merkitys: polarizabiliteetti vaikuttaa molekyylien välisiin dispersiovoimiin, dielektriseen vasteeseen, sekä optisiin ominaisuuksiin kuten refraktiivisuuteen ja birefringensiin. Sillä