polarisointia

Polarisointi (polarisointia) on termi, jota käytetään useilla tieteenaloilla kuvattaessa prosessia, jossa jokin suure tai ilmiö saa tai eriytyy tiettyyn suuntaan tai tilaan. Yleisesti polarisointi kuvaa eriytymistä ja järjestäytymistä kohti rajattua ominaisuutta.

Fysikaalisessa kontekstissa polarisointi tarkoittaa valon tai muiden sähkömagneettisten aaltojen värähtelyn suunnan määrittämistä. Sähkökentän värähtely voi olla lineaarista, pyöreää tai ellipsistä. Polarisaattoreilla voidaan suodaan valot Haluttu suunta, ja Brewsterin kulmassa heijastunut valo on usein täysin polarisoitunutta. Polarisointia mitataan ja kuvataan muun muassa Stokes-parametrein sekä Poincaré-kuvion avulla. Polarisointia hyödynnetään esimerkiksi kameroissa, näytöissä, tietoliikenteessä ja tutkimusmenetelmissä kuten ellipsometria.

Elektronien spinit voivat olla järjestäytyneet kohti tiettyä suuntaa, jolloin sanotaan, että elektroneilla on polarisoitunut spini. Tämä ilmiö on keskeinen spintronics- eli spintroniikka-teknologiassa ja magneettisessa tallennuksessa. Polarisointia voidaan tuottaa magnetisella, optisella tai sähköisellä keinoilla ja sen mittaamiseen käytetään menetelmiä kuten magnetometrian tai valon muodon havainnointi.

Yhteiskunnallinen polarisointi tarkoittaa mielipiteiden ja arvojen eriytymistä suurien ryhmien välillä, mikä ilmenee politiikassa, mediakulutuksessa ja verkostoissa. Syitä ovat segmentoitunut media, sosiaaliset verkostot sekä taloudellinen ja kulttuurinen eriytyminen. Seurauksia voivat olla heikentynyt luottamus, poliittinen jännite ja päätöksenteon tehottomuus. Toimenpiteitä ovat vuoropuhelun edistäminen, monipuolinen tiedonjakaminen ja inklusiivisuuden vahvistaminen yhteiskunnassa.