pituusyksikköjärjestelmiä

Pituusyksikköjärjestelmät ovat kokoelmia standardoituja yksiköitä, joita käytetään pituuden mittaamiseen. Historiallisesti erilaisia järjestelmiä on kehittynyt eri kulttuureissa ja aikakausina, usein perustuen helposti saatavilla oleviin vertailukohtiin, kuten ihmisen kehon osiin. Esimerkkejä varhaisista järjestelmistä ovat muinaisen Egyptin kyynärä ja roomalainen jalka.

Nykyään yleisimmin käytössä on metrijärjestelmä, joka tunnetaan myös kansainvälisenä yksikköjärjestelmänä (SI). Metrijärjestelmän perusyksikkö pituudelle on metri, joka on määritelty valonnopeuden avulla. Metrijärjestelmän etuna on sen desimaalirakenne, joka tekee muunnoksista yksiköiden välillä helppoja kertolaskulla ja jakolaskulla kymmenellä tai sen potensseilla. Metrijärjestelmään kuuluvat myös etuliitteet, kuten kilometri (1000 metriä), senttimetri (0,01 metriä) ja millimetri (0,001 metriä).

Toinen merkittävä järjestelmä on brittiläinen yksikköjärjestelmä ja Yhdysvaltain tavanomaiset yksiköt. Näihin kuuluvat esimerkiksi tuuma, jalka, jaardi ja maili. Näiden yksiköiden muunnossuhteet eivät ole yhtä yksinkertaisia kuin metrijärjestelmässä, ja ne ovat yleistyneet historiallisista syistä erityisesti Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Kansainvälisessä tieteessä ja kaupassa metrijärjestelmä on kuitenkin vallitseva. Eri pituusyksikköjärjestelmien olemassaolo vaatii selkeiden muunnoskaavojen tuntemista, jotta mittaustuloksia voidaan vertailla ja ymmärtää eri yhteyksissä.