pintavirtauksia

Pintavirtaukset ovat merenpinnan yläkerroksen vaakasuuntaisia virtoja, jotka siirtävät vettä suurilla alueilla. Ne esiintyvät sekä avomerellä että rannikoiden tuntumassa ja voivat ulottua sadoille tai tuhansille kilometreille. Pintavirtauksia säätelevät tuulen aiheuttama pintapaine-ero sekä painegradientit ja tiheysvaihtelut. Ne muodostavat keskeisen osan suurista merivirroista ja vaikuttavat sekä ilmastoon että vesieliöstöön.

Pintavirtaukset syntyvät pääosin tuulen aiheuttaman paine-eron aiheuttaman veden liikkeen seurauksena. Tuulen aiheuttama stressi siirtää pintakerroksen vettä, ja Ekman-transportti johtaa tämän siirron suunnan muutoksiin. Geostrofinen virta syntyy, kun painegradientti ja Coriolis-voima tasapainottavat toisiaan; tällöin virta seuraa isobaarien suuntaa ja muodostaa suuria merikiertoja sekä rannikkovyöhykkeiden virtoja.

Suurimmat pintavirtaukset muodostavat suuria merikiertoja: Pohjois-Atlantin kiertoliike, Tyynenmeren laajat virta-alueet sekä Antarktisen kiertovirt. Rannikkoseuduilla pintavirtaukset voivat olla erityisen voimakkaita ja ne muokkaavat paikallisia olosuhteita.

Mittauksia pintavirtauksista tehdään muun muassa satelliittialtimetriä hyödyntäen sekä driftereissä ja ARGO-ohjelmissa. Tutkimuslaitteiden avulla kerätään tietoa merenpinnan korkeuden muutoksista, lämpötilasta ja suolapitoisuudesta. Pintavirtauksilla on olennaiset vaikutukset ilmastoon, meriliikenteeseen ja ekosysteemeihin.