pintamuotoa

Pintamuotoa on suomenkielinen termi, jonka tarkoitus on kuvata jonkin asian havaittavaa pinnanmuotoa tai ulkoasua. Sillä voidaan viitata sekä sanojen varsinaiseen, ilmenevään muotoon tekstissä tai puheessa että fyysisen pinnan rakennetta ja viimeistelyä kuvaavaan ilmiöön.

Kielitieteessä pintamuoto tarkoittaa sanan pintaisformaa, sen lopullista ilmentymää kirjoitettuna tai puhutussa kielenmuodossa. Tämä poikkeaa sanasta itsessään eli perusmuodosta (lemma). Esimerkiksi suomen sanan talo pintamuotoja voivat olla "talo", "talon", "talossa" ja "taloa", jotka esittävät eri taivutettuja muotoja.

Muita käyttöalueita ovat tekniset ja teolliset kontekstit, joissa pintamuoto viittaa pinnan rakenteeseen tai lopulliseen viimeistelyyn. Esimerkiksi materiaalitieteessä pintamuoto kuvaa pinnan morfologiaa, kuten karheutta, tekstuuria tai mikrostruktuuria, joilla on vaikutusta kitkakäytökseen, kulutukseen ja tartuntaan. Näiden ominaisuuksien tutkimukseen liittyy mittausmenetelmät kuten profilometria ja elektronimikroskopia.

Etymologia liittyy sanoihin pinta ja muoto, ja yleisessä kielenkäytössä pintamuotoa voidaan käyttää sekä lingvistiikassa että luonnontieteissä. Pintamuodon taivutusmuodot (kuten pintamuodon tai pintamuotoa) ovat keskeisiä ohjenuoria kieliopillisia rakenteita tulkittaessa.