pintakoristelun

Pintakoristelun on laaja käsite, joka tarkoittaa pintojen koristeellista viimeistelyä rakennuksissa, tiloissa ja kalusteissa. Siihen kuuluvat sekä maalatut kuviot että erilaiset tekstuuriset ja rakenteelliset käsittelyt sekä tehoste- ja koristepinnoitteet. Pintakoristelun tarkoituksena on visuaalisen ilmeen luominen sekä tilan karakterin vahvistaminen ja joskus pinnan suojaminen kulutuksesta.

Keskeisiä tekniikoita ovat maalatut pinnat, marmoroidut pinnat, kalkkimaalit sekä rappauksiin ja stuccoon muistuttavat viimeistelyt. Käytettyjä materiaaleja ovat pigmentit, sideaineet ja eri maalit—öljy-, akryyli- ja temperamaalit sekä kalkkimaali. Tehosteina mahdollisia on marmoroituminen, patinointi sekä erilainen kuviointi. Pohjamaalaukset, rappaustyöt ja pintojen suojaus lakkeilla tai vahapinnoitteilla kuuluvat usein prosessiin.

Historia ulottuu antiikin maailmaan, jolloin seinämaalaukset, rappaukset ja mosaiikit olivat yleisiä. Keskiaika, renessanssi ja barokki kehittivät koristeellisia ratkaisuja suuremmiksi ja yksityiskohtaisemmiksi. 1800–1900-luvuilla Arts and Crafts -liike sekä Art Nouveau toi uutta käsityöläisyyttä ja ornamentaalisuutta. Nykyään pintakoristelussa yhdistyvät perinteiset menetelmät moderneihin materiaaleihin ja tekniikoihin.

Nykyisin pintakoristelu palvelee sekä sisustuksellisia että kulttuurihistoriallisia tavoitteita. Uusissa rakennuksissa painopiste on tilojen ilmeen ja identiteetin luomisessa, vanhoissa rakennuksissa korostuu säilyttäminen ja restaurointi. Alalla korostuu konservointi ja dokumentointi.