pintakäsittelyiden

Pintakäsittelyiden käsite viittaa erilaisten pintakerrosten muodostamiseen tai pinnan muokkaamiseen. Tavoitteena on parantaa materiaalien korroosionkestoa, kulutuskestävyyttä, lämpö- tai sähköominaisuuksia sekä ulkonäköä. Pintakäsittelyt voivat tarjota suojaavia, toiminnallisia tai esteettisiä ominaisuuksia, ja ne toteutetaan erilaisilla prosesseilla sekä usein useamman kerroksen yhdistelmillä.

Yleisimmät pintakäsittelyt voidaan jakaa kemiallisiin ja fysikaalisiin sekä mekaanisiin menetelmiin. Esimerkkejä ovat: maalaus ja jauhemaalaus, jotka muodostavat suojaavan polymerikerroksen; elektrolyyttinen pinnoitus, kuten nikkelöinti ja kromipinnoitus; kuumasinkitys sekä perinteinen galvanointi; anodointi, sekä erityisesti alumiinille; muuntokäsittelyt, kuten kromaatointi ja fosfaattikäsittelyt; kemialliset ja fysikaaliset pinnoitteet, kuten CVD- ja PVD-pinnoitteet; sekä diffusio-pinnoitteet; ja mekaaniset käsittelyt, kuten kiillotus ja hionta.

Useimmat pintakäsittelyt kohdistuvat metalleihin, kuten teräkseen, valuraumaan, alumiiniin ja titaaniin, mutta niitä voidaan soveltaa myös muoveihin. Valintaan vaikuttavat käyttöolosuhteet, kuten korroosio- ja kulutuskestävyysvaatimukset, lämpötilat sekä esteettiset toiveet, sekä kustannukset ja ympäristövaikutukset.

Laatu ja suorituskyky varmistetaan yleensä kerroksen paksuuden, tarttuvuuden ja tasaisuuden testeillä; noudatetaan kansainvälisiä standardeja (esim. ISO, ASTM) sekä hyväksyttyjä laadunvalvontamenetelmiä. Pintakäsittelyiden ympäristövaikutuksiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota, mukaan lukien kestävät materiaalit ja haitta-aineiden käytön vähentäminen.