pinnanmuutosten

Pinnanmuutosten käsite kattaa pintojen muodon, rakenteen ja ominaisuuksien muutokset sekä luonnollisissa että ihmistoiminnan konteksteissa. Geologiassa ja geomorfologiassa siihen sisältyvät maankuoren pinnan muokkautumiset eroosion, rapautumisen, sedimentaation sekä tektonisten liikkeiden, jäätiköiden ja rannikoiden muokkauksen seurauksena. Materiaalitieteessä ja rakennetekniikassa vastaavat muutokset voivat johtua kulumisesta, korroosiosta, hapettumisesta tai pintakäsittelyistä sekä kuorman vaihtelusta aiheutuvasta pinnan muokkauksesta. Pinnanmuutokset voivat olla sekä paikallisia että laajoja, ja ne voivat tapahtua nopeasti esimerkiksi maanjäristysten tai tulvien yhteydessä tai hitaasti vuosikymmenten saatossa.

Tutkimuksessa käytetään sekä kenttähavaintoja että kaukokartoitusta. Keskeisiä menetelmiä ovat fotogrammetria ja valokuvamittaus, LiDAR-skannaukset sekä satelliittikuvitus ja InSAR-analyysit, joiden avulla voidaan luoda kolmiulotteisia pintamalleja ja havaita muutoksia ajan myötä. Digitaalisen korkeusmallin (DEM) ja GIS-työkalujen avulla voidaan arvioida maaston muutostilanteita, eroosiotasojen muutoksia sekä ihmistoiminnan vaikutusten laajuutta.

Esimerkkejä ovat rannikoiden eroosio, jokien uomien ja laaksojen muotoutuminen, jäätiköiden liikkeestä johtuvat muutokset sekä ihmistoiminnan aiheuttama paaluttaminen, kaivaminen ja rakennusten sekä teiden pintamuutokset. Pinnanmuutokset ovat keskeisiä hazardinarvioinnissa, maanomistuksen ja maankäytön suunnittelussa sekä ilmastonmuutoksen pidemmän aikavälin seurannassa.