peräperäisyyden

Peräperäisyyden on suomalainen termi, joka kuvaa ilmiötä tai ominaisuutta, jossa elementtien välinen yhteys tai jatkumo kytkeytyy erityisesti niiden takareunoihin tai loppupäihin. Käsite on domain-spesifi ja esiintyy lähinnä joissakin tieteellisissä keskusteluissa; se ei ole vakiintunut osa yleistä sanastoa ja sen määritelmä vaihtelee kontekstin mukaan.

Etymologia ja sanajohdin: termi muodostuu perä- (taka- tai loppu-) ja -isyys- suffixin yhdistelmästä, ja sen genitivimuoto on peräperäisyyden. Käytössä termi viittaa usein ilmiöön, jossa jatkumon tai prosessin loppupää vaikuttaa siihen, miten koko järjestelmä yhdistyy tai miten sen osat kytkeytyvät toisiinsa.

Sovellusalueet: peräperäisyyttä käytetään lähinnä teknisissä ja asian yhteydessä keskusteluissa. Tekoälyssä, ohjelmistotekniikassa tai järjestelmädesignissa se voi kuvata modulaaristen osien liitäntöjen välttämistä tai vahvistamista juuri niiden takaosien kautta. Kirjallisuudentutkimuksessa ja narratologian konteksteissa ilmiö saattaa viitata siihen, että loppuhuipennukselle tai päätökselle palautuu samaa motiivia tai teemaa, jolloin tarinallinen rakenne saa takaisinottoa alun tai myöhemmän osan kautta. Kulttuurintutkimuksessa peräperäisyyden voi nähdä jatkuvuuden ilmentymänä, jossa esineiden tai käytäntöjen jälkivaikutukset ylläpitävät perinteitä.

Huomio: koska termi ei ole laajasti standardoitu, sen käytöstä ja tarkka merkitys riippuu kirjoittajasta ja kontekstista. Käytettäessä kannattaa täsmentää, mitä yhteyttä ja mitkä päätepäs nyanssien alle kuuluu.