perusverkkoanalyyseja

Perusverkkoanalyysi, suomeksi perusverkkoanalyysi, viittaa verkostojen rakenteellisten ominaisuuksien tutkimiseen ja ymmärtämiseen. Se keskittyy verkon solmujen ja niiden välisten yhteyksien peruspiirteisiin ilman syvempää tietoa solmujen tai yhteyksien merkityksestä tai toiminnasta.

Keskeisiä perusverkkoanalyysin käsitteitä ovat solmujen määrä (verkon koko) ja yhteyksien määrä (verkon tiheys). Analyysissä tarkastellaan usein solmujen keskinäisriippuvuutta, eli kuinka monta yhteyttä kullakin solmulla on. Tästä johdettuja mittareita ovat esimerkiksi asteen jakauma, joka kertoo, kuinka yleisiä eri määräisiä yhteyksiä sisältävät solmut ovat.

Muita perusanalyysin työkaluja ovat kytkeytyvyyden tutkiminen, eli kuinka helposti verkossa voidaan siirtyä solmusta toiseen, ja klusterointi, joka tunnistaa tiiviisti yhteydessä olevia solmujoukkoja. Verkkojen keskimääräinen polunpituus, eli lyhin reitti kahden satunnaisen solmun välillä, on myös yleinen mittari.

Perusverkkoanalyysiä käytetään monilla aloilla, kuten sosiaalisten verkostojen, biologian (esim. proteiinivuorovaikutusverkot) ja tietoliikenneverkkojen rakenteen ymmärtämiseen. Vaikka se ei tarjoa kaikkia vastauksia, se antaa perustavanlaatuisen kuvan verkon muodosta ja sen mahdollisista ominaisuuksista, toimien usein lähtökohtana syvällisemmälle analyysille.