perustelemattomuus

Perustelemattomuus on käsite, joka viittaa väitteen tai kannan puutteelliseen perusteluun. Suomenkielisessä keskustelussa termiä käytetään erityisesti epistemologiassa ja argumentaatiotieteissä kuvaamaan tilannetta, jossa väite ei esitä riittäviä tai päteviä perusteita.

Perustelemattomuus ei sinänsä kerro totuutta; väite voi olla sekä tosi että epätosi riippumatta siitä, onko sitä perusteltu. Se kuvaa sitä, että hyväksyntä ei perustu riittäviin todisteisiin, loogisiin premisseihin tai relevansseihin syihin.

Arvioinnissa perustelemattomuus voidaan pitää laadun indikaattorina: puutteelliset tai epäolennaiset perusteet, todistuksen puute, epäjohdonmukaisuus tai virheellisessä ajattelussa piilevä väite ilman kontekstia heikentävät väitteen pätevyyttä.

Käytännön tarkoitukset: keskustelussa ja tieteellisessä työssä perustelemattomuuden tunnistaminen auttaa suuntaamaan keskustelua kohti riittäviä todisteita ja selkeitä perusteita. Vasta-argumentit, lähteet, määritelmät ja looginen yhteys havaintoihin voivat poistaa perustelemattomuuden.