peruskapasiteetin

Peruskapasiteetti on järjestelmän tai laitoksen normaali, jatkuvasti käytössä oleva tuotanto- tai palvelukapasiteetti, jonka varaan suunnittelu ja operointi perustuvat. Se kuvaa sitä tasoa, jonka toimija voi luotettavasti pitää yllä normaalissa käytössä pitkällä aikavälillä. Peruskapasiteetin tarkka taso ja määritelmä riippuvat toimialasta sekä teknisistä ja taloudellisista tekijöistä.

Energiasektorilla peruskapasiteetti tarkoittaa baseload-kapasiteettia, jonka tehtävä on vastata järjestelmän tasaisesti ja pitkällä aikavälillä esiintyviin, jatkuviin sähköntarpeisiin. Tällöin peruskapasiteetti koostuu voimalaitoksista, jotka on suunniteltu toimimaan suurimman osan ajasta, kuten ydin-, vesivoima ja joissain tapauksissa hiilivoima, kun taas joustavampaa kapasiteettia käytetään kysynnän vaihteluun. Kapasiteetin käyttöä arvioidaan muun muassa kapasiteettikertoimen ja tuotetun energian suhteen potentiaaliseen maksimituotantoon.

Toimialasta riippuen peruskapasiteetti voi viitata myös tuotantolaitoksen tai palvelun pitkäjänteiseen, suunnitelmalliseen kapasiteettiin. Esimerkiksi valmistuksessa peruskapasiteetti määrittelee, kuinka paljon tuotteita voidaan valmistaa säännöllisesti ottaen huomioon koneiden, työvoiman ja kunnossapidon rajoitukset. Tämä erottelee sen tilapäisestä kapasiteetista, jota lisätään tilapäisillä lisäpanoksilla tai ulkoisilla alihankkijoilla.

Mittaukset ja käyttö: Peruskapasiteetti arvioidaan usein asennettuna kapasiteettina, johon sisältyvät suunnitellut huolto- tai käytön aikaiset katkot. Se voi muuttua ajan myötä teknisen kehityksen, kunnossapidon ja investointien myötä. Keskeisiä mittareita ovat kapasiteettikerroin, nimelliskapasiteetti sekä käytetyn tuotantomäärän suhde potentiaaliseen maksimituotantoon.