perhokalastus

Perhokalastus on viehekalastusmuoto, jossa käytetään keinotekoisia perhoja kalojen houkuttelemiseksi. Perhoa esitetään veden pinnalle tai sen tuntumaan pitkän, hallitun heiton avulla, ja kalan reaktio syntyy perhon liikkeen ja muodon mukaan.

Moderni perhokalastus kehittyi 1800-luvulla Britanniassa ja Yhdysvalloissa, ja sen tekniikka levisi myöhemmin Pohjoismaihin. Se korostaa erityisesti taimen, lohen sekä muiden joessa ja järvissä elävien kalojen kalastusta. Perhokalastus on sekä harrastus että kilpailujuurinen kalastusmuoto, ja sitä harjoitetaan sekä koskissa että suurissa vesistöissä.

Varusteisiin kuuluvat perhovapa, kela ja perholinja sekä erilaisten perhojen valikoima. Linja voi olla kelluva, uppoava tai näiden yhdistelmä. Yleisimmät perhot jaetaan kuiviin perhoihin (pinta), märkäperhoihin sekä nymfi- ja streamer-tyyppisiin perhoihin. Laukkuun tai vestiin lisätään usein vedenpitäviä vaatteita ja kestävät jalkineet, jotka sopivat vedenreunaan liikkumiseen.

Keskeisiä tekniikoita ovat oikean heiton hallinta, perhon esittäminen toivotulle kohdalle sekä siiman hallinta veden virran ja syvyyden mukaan. Perhokalastus soveltuu sekä jokiin että järviin, ja menestys riippuu muun muassa kalalajin, vuodenaivan sekä veden olosuhteista. Harjoitus ja ponnistus parantavat pelikuvioiden tunnistamista ja perhon houkuttelevuutta vedessä.

Etiikka ja sääntely: kalastuslupien ja alueellisten rajoitusten noudattaminen on välttämätöntä. Suomessa sekä monissa muissa maissa korostetaan vastuullista kalastusta, vapauttamista, kalakantojen suojelemista ja jätteen välttämistä sekä ympäristön kunnioittamista.