pentoosifosfaattisyklinä

Pentoosifosfaattisykli, joka tunnetaan myös pentoosifosfaattireittinä (PPP), on aineenvaihduntareitti, joka on olemassa kaikissa elävissä soluissa. Se on rinnakkainen glykolyysille ja sen päätavoitteena on tuottaa pelkistävää ainetta nimeltä NADPH ja pentooseja, jotka ovat viisihiilisiä sokereita.

Reitti alkaa glukoosi-6-fosfaatista, joka on myös glykolyysin välituote. Ensimmäisessä vaiheessa glukoosi-6-fosfaatti hapetetaan ja dekarboksyloidaan, tuottaen NADPH:ta ja ribuloosi-5-fosfaattia. Ribuloosi-5-fosfaatti voi sitten muuntua muiksi pentooseiksi, kuten riboosiksi-5-fosfaatiksi, jota tarvitaan nukleotidien ja nukleiinihappojen synteesiin.

Toinen vaihe pentoosifosfaattisyklissä on ei-hapettava vaihe, jossa pentoosifosfaatit järjestetään uudelleen ja yhdistetään tuottaen välituotteita, jotka voivat liittyä takaisin glykolyysiin tai glukoneogeneesiin. Tämä vaihe auttaa säätelemään reitin tehokkuutta solun tarpeiden mukaan.

NADPH:lla on useita tärkeitä tehtäviä soluissa. Se on välttämätön pelkistin antioksidanttisissa puolustusmekanismeissa, auttaen neutraloimaan reaktiivisia happilajeja, jotka voivat vahingoittaa solukomponentteja. Sitä tarvitaan myös rasvahappojen ja steroidien synteesissä, sekä eräiden vieraiden aineiden detoksifikaatiossa. Pentoosifosfaattisyklin merkitys korostuu erityisesti punasoluissa, joissa se on ainoa tapa tuottaa NADPH:ta, mikä on kriittistä solujen suojelemiseksi oksidatiiviselta stressiltä.