peilautuvaa

Peilautuvaa on suomen kielen adjektiivinen muoto, joka kuvaa ilmiöitä, pintoja ja maisemia, jotka heijastavat valoa tai kuvia selkeästi. Se tarkoittaa sitä, että pinnan tai aineen kyky muodostaa näköinen peilikuva on havaittavissa tai oletettavissa tietyssä valaistuksessa.

Sana juontuu verbistä peilautua, joka tarkoittaa tulla peilikuvaan tai heijastua. Peilautuva on participiivinen adjektiivimuoto; sen taivutus suuntautuu kuten muutkin adjektiivit: esimerkiksi peilautuvaa pintaa, peilautuvaa vettä.

Se esiintyy sekä tieteellisessä että kuvailevassa kielessä. Luonnossa esimerkiksi järvenpinnan tai muun tasaisen, kirkkaan pinnan voidaan katsoa olevan peilautuvaa, koska se heijastaa ympäristöään. Taiteessa ja valokuvauksessa termiä käytetään kuvaamaan visuaalista luonnetta, joka muistuttaa peiliä. Valaistus, kulma ja pinnan tasaisuus vaikuttavat siihen, missä määrin ilmiö on havaittavissa.

Esimerkkejä: peilautuvaa vettä kuvaillaan usein kirkkaaksi ja tasaiseksi pinnaksi, jonka kautta taivas ja maisema näkyvät. Peilautuvaa lasia viitataan kiiltävänä, heijastavana pintana, joka muodostaa selkeitä heijastuksia.

Lähisanat ja -termistöön kuuluvat peilautuminen, peilaus sekä heijastus. Käyttö riippuu kontekstista: fyysinen heijastus fyysisessä pinnassa tai vertauskuvallinen, esimerkiksi muistojen tai hetken kuvaamisessa.