patriarkkoja

Patriarkkoja ovat kristillisessä perinteessä korkeita piispoja tai johtajia, joiden virka ja alueellinen vastuu määritellään kunkin kirkon mukaan. Sana juontaa kreikan sanasta patriarkhos, “isän hallitsija”, ja alun perin se viittasi vanhempien miesten johtamiseen. Varhaiskristillisessä yhteydessä termi laajeni kuvaamaan senioripiispoja, jotka johtivat suuria seurakuntia ja kirkkokuntia.

Itäisen ortodoksisen ja itäkatolisen kirkon piirissä patriarkka on yleensä kirkon korkein piispallinen virka tietyllä alueella, ja hänellä on hallinnollinen sekä opetuksellinen vastuu patriarkaattinsa puitteissa. Patriarkaateja on historiallisesti ollut Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul), Aleksandriaan, Antiokiaan ja Jerusalemiin; myöhemmin Moskovan patriarkka on muodostunut merkittäväksi vaikuttajaksi itäisessä kristillisyydessä. Roolit vaihtelevat: jotkut patriarkat ovat autokephaalisia (itsehallinnollisia) diakavoon; toiset korostavat ekumenista tehtävää sekä liturgiaa ja opetusta.

Patriarkka-käsite esiintyy myös muissa yhteyksissä. Maallisesti termi voi tarkoittaa perheen päämiestä, ja Raamatun kontekstissa puhutaankin patriarkkoista Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin yhteydessä.

Nykyisin patriarkkoja esiintyy pääasiassa itäisen ortodoksisen kirkon ja useiden itäkatolisten kirkkojen piirissä sekä joissakin muissa kristillisissä yhteisöissä. Heidän asema ja valta perustuvat kunkin kirkon lainsäädäntöön sekä perinteisiin käytäntöihin, ja rooli voi vaihdella merkittävästi paikallisesti.