passivalvonnasta

Passivollisuus, tai passivointi, on kemiallinen ilmiö, jossa metallipinnat tai -kappaleet muodostavat pinnalleen ohut, suojaavan oksidi- tai muiden kemiallisten yhdisteiden kerroksen. Tämä kerros estää tai hidastaa metallin hapettumista ja korroosiota, parantaen siten materiaalin kestävyyttä ja käyttöikää.

Passivointiprosessi tapahtuu usein altistamalla metalli joko kemiallisesti tai elektrokemiallisesti kontrolloiduissa olosuhteissa. Esimerkiksi titaani, alumiini ja ruostumaton teräs passivoituvat luonnostaan muodostamalla kestävän oksidikerroksen. Kemiallisessa passivoinnissa metallipinta käsitellään esimerkiksi hapoilla, kuten natriumdittinga tai kromihappo, jolloin pinnalle muodostuu ohut, suojaava kerros.

Passivointi on tärkeä vaatimustenmukaisuuden kannalta monissa teollisuudenaloissa, kuten rakennusmateriaalien, metallituotteiden, lääkinnällisten laitteiden ja elintarviketuotannon yhteydessä. Se vähentää metallien korroosiota ja mahdollisia haitallisia vaikutuksia ympäristöön ja ihmisille.

Passivoinnin tehokkuus riippuu metallilaadusta, käsittelytavasta ja ympäristöolosuhteista. Siksi passivointiprosessit vaativat huolellista suunnittelua ja valvontaa. Lisäksi passivointikerroksen jatkuva uusiminen ja ylläpito ovat tärkeitä, jotta suoja pysyy tehokkaana käytön aikana.