partikkelikokoanalyysiä

Partikkelikokoanalyysi, joka tunnetaan myös nimellä hiukkaskokojakauman määritys, on menetelmä, jolla tutkitaan ja mitataan kiinteiden aineiden tai nesteiden sisältämien partikkelien kokoa ja jakaumaa. Se on keskeinen prosessi monilla teollisuudenaloilla, kuten kemian, lääketeollisuuden, elintarviketeollisuuden, kaivostoiminnan ja materiaalitieteen aloilla. Partikkelikoko vaikuttaa merkittävästi aineiden fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin, kuten liukoisuuteen, reaktiivisuuteen, ilmavirtaan ja mekaaniseen lujuuteen.

Eri menetelmiä käytetään partikkelikoon mittaamiseen riippuen partikkelien koosta ja näytetyypistä. Yleisiä menetelmiä ovat mekaaninen seulonta, optinen mikroskopia, laserdiffraktio, dynaaminen valonsironta ja sedimentointi. Mekaaninen seulonta sopii suuremmille partikkeleille, kun taas laserdiffraktio ja dynaaminen valonsironta soveltuvat pienempien partikkelien mittaamiseen. Optinen mikroskopia mahdollistaa yksittäisten partikkelien visuaalisen tarkastelun ja kokomäärityksen.

Analyysin tuloksena saadaan tyypillisesti hiukkaskokojakaumakäyrä, joka kuvaa, kuinka suuri osa partikkeleista kuuluu eri kokoluokkiin. Tästä käyrästä voidaan laskea erilaisia tunnuslukuja, kuten keskimääräinen partikkelikoko, modin (yleisin koko) ja jakauman standardipoikkeama. Partikkelikokoanalyysiä käytetään prosessien optimointiin, tuotteiden laadunvalvontaan ja uusien materiaalien kehittämiseen. Tarkka tieto partikkelikoosta auttaa varmistamaan tuotteen suorituskyvyn ja prosessien tehokkuuden.