parlamentarismi

Parlamentarismi on hallitusmuoto, jossa toimeenpaneva valta on riippuvainen ja vastuussa lainsäädäntövallalle eli parlamentille. Hallitus saa mandaattinsa parlamentin luottamuksesta ja voidaan näissä järjestelmissä korvata tai erottaa, jos luottamus menettää.

Keskeisiä piirteitä ovat: pääministeri tai vastaava johtaa hallitusta ja nimittää ministerit; hallitus muodostaa politiikan ja vastaa siitä parlamentille. Hallitus toimii kollektiivisesti ja sen on nauttittava enemmistön luottamuksesta. Parlamentin ja toimeenpanevan elimen välinen suhde perustuu eräänlaiseen yhdistettyyn valtaan: lainsäädäntö ja toimeenpano ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa, ja hallitus voi säilyttää toimivallan vain, jos se nauttii parlamentin luottamusta.

Parlamentarismin toteuttamistapoja on erilaisia. Joissakin järjestelmissä presidentti tai monarkki toimii pääasiassa seremoniallisena valtionpäänä, kun taas todellinen toimeenpanovalta on pääministerillä ja hänen hallituksellaan. Toimeenpanon ja lainsäädännön erottelu sekä kollektiivinen vastuullisuus ovat usein keskeisiä piirteitä.

Vaalit ja koalitioiden muodostaminen muovaavat hallituksen vakautta. Parlamentaarisessa järjestelmässä hallitus voi menettää luottamuksensa ja joutua eroamaan, mikä voi johtaa uuden hallituksen muodostamiseen tai pikahallitukseen. Järjestelmä korostaa poliittista vastuullisuutta, mutta koalitioiden muodostaminen voi myös hidastaa päätöksentekoa ja lisätä poliittista kompromissia.

Esimerkkejä parlamentarismejä ovat Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi, Suomi, Kananda ja Saksa. Historiaan liittyy kehitysvariaatioita 1800-luvulta nykypäivään, mutta yhteistä on toimeenpanon riippuvuus parlamentin luottamuksesta.