parafiinointi

Parafiinointi on histologinen näytteiden valmistusmenetelmä, jossa kudos kiinnitetään ja sen vesipitoisuus poistetaan ennen näytteen upottamista parafinivahaan. Kovettu paraffini tukee kudoksen rakennetta, jolloin siitä voidaan leikata ohuia viipaleita mikrotomilla ja väriä sekä tutkittavia rakenteita voidaan tarkasti analysoida. Parafiinointi on laajasti käytetty sekä patologian että kliinisen tutkimuksen behind-the-scenes -prosessi.

Tyypillinen parafiinointiprosessi koostuu useista vaiheista: kudos kiinnitetään yleensä formaldehydillä (fixaatioksi), sitten suoritetaan vesipitoisuuden poistaminen asteittain etanoliliuoksilla (dehydraatio), mikä tehdään ennen kuin vesi korvataan liuottimella (clearing) kuten xyleenillä. Tämän jälkeen kudos upotetaan ja kovetetaan sulatettuun parafiniin (infiltraatio) ja lopuksi kiinnitetään kiinteäksi parafiinilevyyn (embedding). Kiinteytynyt block voidaan jäähdyttää ja siitä leikata viipaleita 4–6 mikrometrin paksuisina microtome-viipaleina, jotka kiinnitetään lasilevyille ja värjataan tavallisesti HE- tai muun värjäyksen avulla.

Parafiinointi mahdollistaa pitkäaikaisen säilymisen ja korkean rakenteellisen tarkkuuden sekä sopii laajaan käyttöön patologian diagnostiikasta ja tieteellisestä tutkimuksesta. Rajoituksia ovat muun muassa kemikaalien käyttö, pitkä käsittelyaika sekä joidenkin antigeenien tai entsyymien säilymisen rajoitteet. Joissakin tapauksissa voidaan käyttää pakollisesti pakkasreaktioita (frozen sections) nopeampiin tutkimuksiin. Parafiinointiin liittyy myös turvallisuusnäkökohdat, kuten formaldehydin ja orgaanisten liuottimien käytön aiheuttamat riskit ja tarve asianmukaisille suojavarusteille.