palvelinvarasto

Palvelinvarasto on termi, jota käytetään tietotekniikassa kuvaamaan palvelimille varattua tallennustilaa sekä siihen liittyviä fyysisiä laitteita että loogisia tallennusresursseja. Se voi viitata sekä datakeskissä sijaitseviin suorituskykyyn suunniteltuihin tallennusratkaisuihin että digitaaliseen varastointiin pilviympäristöissä. Palvelinvarasto kattaa usein sekä käyttöjärjestelmän ja sovellusten tiedostot että dataa, lokitietoja sekä varmuuskopioita.

Palvelinvaraston arkkitehtuurit voivat olla hajautettuja ja koostua erilaisista tallennuslaitteista. Yleisiä ratkaisuja ovat tallennusalueverkko (SAN), verkon kautta jaettu tallennus (NAS) sekä suora tallennus (DAS). Lisäksi käytetään tallennuksen virtualisointia, merkkipohjaista (object) ja tiedostopohjaista (file) tallennusta sekä eritasoisia tallennustasoja, kuten nopea hot- tai kylmä kolukka. Virtualisointi, konttiteknologiat ja pilvi integroidaan usein osaksi palvelinvarastoa, jolloin tallennus voidaan poimia keskitetysti useille palvelimille.

Hallinta ja ylläpito: Palvelinvaraston osa-alueita ovat kapasiteetin suunnittelu, provisionointi, monitorointi sekä suorituskyvyn hallinta (IOPS, latenssi, läpäisy). Tietojen suojaus ja palautuminen ovat keskeisiä, minkä vuoksi käytetään varmuuskopioita, replikointia, snapshots-tiloja ja DR-strategioita sekä arkistointia. Hallinta- ja automaatiotyökaluilla varmistetaan arvoa tuottava käytettävyys ja kustannustehokkuus.

Käyttökohteet ja huomioitavaa: Palvelinvarasto tukee suuria verkkopalveluita, yrityssovelluksia, virtualisointi- ja pilviympäristöjä sekä kehitys- ja testausympäristöjä. Sen etuja ovat keskitetty hallinta, skaalautuvuus ja dataa suojaava varmistelu, mutta kokonaisuutta voidaan rasittaa kustannukset, kompleksisuus ja suorituskyvyn hallinnan haasteet, jos varastointi ei ole optimoitu. Turvallisuus, pääsynhallinta ja säännönmukaiset varmistukset ovat olennaisia.