palkanmaksua

Palkanmaksu on työnantajan velvollisuus maksaa työntekijälle kompensaatio tekemästään työstä. Palkka voi koostua peruspalkasta sekä lisistä kuten ylityö-, ilta-, yö- ja kiinteistä korvauksista sekä mahdollisista tulospalkkioista ja matkakorvauksista. Palkkaa voidaan pitää kiinteänä kuukausipalkkana tai eräajoissa määräytyvänä kertalaskutuksena; käytännöt vaihtelevat yhteisön ja sopimusten mukaan.

Palkan laskennassa on oleellista sekä brutto- että nettohinta. Bruttoansiosta vähennetään lakisääteiset ja mahdolliset sopimuspäätösten mukaiset vähennykset, kuten ennakonpidätys veroa varten sekä sosiaaliturvaan ja eläkejärjestelmiin kuuluvat maksut. Lopullinen nettopalkka maksetaan työntekijälle. Palkkalaskelma, joka yksilöi bruttotulot, tehtävät vähennykset ja nettopalkan, on yleensä toimitettava työntekijälle.

Lainsäädäntö ja sopimukset ohjaavat palkanmaksua. Työsopimuslaki sekä mahdolliset työehtosopimukset määrittelevät palkanmaksun periaatteet, palkanmaksun aikataulun sekä sen, mitä palkkaerissä on mainittava. Verokortin perusteella suoritettava ennakonpidätys ja muut lakisääteiset vähennykset vaikuttavat maksettavaan nettopalkkaan. Monet työnantajat käyttävät sähköisiä palkkajärjestelmiä ja tilisiirtoja palkkojen maksamiseen.

Maksutavan ja -päivän sekä palkkaukseen liittyvät käytännöt määritellään työsopimuksessa. Työntekijällä on oikeus saada ajantasainen palkkalaskelma sekä oikea-aikaisesti maksettu palkka; epäselvyyksien tai viiveiden ilmetessä työntekijä voi hakea korjausta sovellettavien säännösten ja sopimusten kautta.