paleoliitti

Paleoliitti, eli vanhin kivikausi, on ihmiskunnan esihistorian pitkä ajanjakso, joka alkaa noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten ja päättyy viimeisen jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten. Etymologisesti sana on kreikkalaista alkuperää: paleo- tarkoittaa vanhaa ja lithos kiveä. Aikakaudella kehittyi kivisiä työvälineitä käyttävä teknologia, ja elinympäristöt vaihtelivat alueittain; keskeistä oli metsästäjä-keräilijä-elämä.

Työkalujen kehitys eteni: alussa käytettiin yksinkertaisia kivisiruista ja sirpaleita, joista muotoiltiin perustoimintoja varten välineitä. Myöhemmin tekniikka monipuolistui, ja välineet tulivat kestävämmiksi ja tarkemmin muotoilluiksi, mikä tuki metsästystä, keräilyä ja materiaalien käsittelyä. Yläpaleoliitilla työkalut olivat erityisen monimuotoisia.

Elämäntapa perustui metsästykseen, kalastukseen ja keräilyyn. Pienet, liikkuvat ryhmät viettivät suurimman osan vuodesta etsien ravintoa ja seuraamalla eläinlajeja sekä kasveja. Tulen hallinta toi lämpöä ja mahdollisti ruoanvalmistuksen sekä suojan, ja asuinpaikat vaihtelivat luolien sekä avointen leirien ympärillä.

Kulttuuri ja taide kehittyivät erityisesti myöhäisemmillä kauden lopulla: luolamaalaukset, korut ja veistokset sekä symboliikka ovat tavallisia piirteitä. Tunnettuja esimerkkejä ovat Lascaux’n, Altamiran ja Chauvet’n luolamaalaukset. Paleoliitin päättyminen tapahtui viimeistään noin 11 000 vuotta sitten, jolloin mesoliitin ja myöhemmin neoliitin kehitys sai alkunsa.