palautustyyppiin

Palautustyyppi (return type) on ohjelmoinnissa se tietotyyppi, jonka mukaan funktio, metodi tai prosedyyri palauttaa arvon. Palautustyyppi muodostaa funktion sääntelevan osan: se määrittää, millaisia arvoja kutsu palauttaa ja miten niiden kanssa voidaan toimia. Suomen kielen taivutusmuodossa termi "palautustyyppiin" on illatiivi, jota käytetään viittaamaan tiettyyn palautustyyppiin, esimerkiksi "palautustyyppiin liittyvät rajoitukset".

Monet ohjelmointikielet käyttävät palautustyyppiä osana funktion allekirjoitusta. Staattisessa tyypityksessä palautustyyppi on usein pakollinen ja tarkastetaan käännösaikaan, jolloin virheitä voidaan löytää jo ennen ohjelman ajoa. Dynaamisissa kielissä palautustyyppi voi olla vähemmän näkyvä tai se voidaan määritellä tyyppivälineillä, kuten annotaatioilla tai hintauksilla (esim. Pythonin type hints). Joissakin kielissä palautustyypin periaate sallii koostumuksen tai moniarvoisuuden (esim. taulukot, oliot tai funktiot, jotka palauttavat useamman arvon).

Esimerkkejä palautustyypeistä ovat primitiiviset tyypit kuten int, float ja string, sekä monimutkaisemmat kuten taulukot, luokat tai kirjasto-tyypit. Lisäksi jotkut kielet tukevat kuin funktioilla suoritettavia tyyppejä, kuten void-tyyppi, joka merkitsee ettei palautettavaa arvoa ole. Palautustyyppi vaikuttaa API-suunnitteluun, yhteensopivuuteen ja koodin luettavuuteen; muutokset palautustyypissä voivat olla yleisiä ja hankalia, erityisesti julkisissa rajapinnoissa.

Yleisimmät huomioitavat seikat ovat tyyppien yhteensopivuus, ilmenevä tai piilotettu tyypin ilmaisu sekä mahdolliset rajoitukset, kuten ei-palautettavien arvojen käsittely tai generisten tyyppien määritys. Palautustyyppi on keskeinen osa koodin sopimusta ja ohjelmointikielten vahvuusalueita.