palautusoikeus

Palautusoikeus on oikeudellinen käsite, jolla tarkoitetaan oikeutta saada takaisin omaisuutta, rahasummaa tai muuta hyötyä silloin, kun suoritukset on tehty virheellisesti, sopimus on purettu tai muutoin palautuksen peruste on syntynyt. Se esiintyy useilla oikeudenaloilla, kuten sopimus- ja vahingonkorvausoikeudessa sekä kuluttajansuojassa.

Sopimus- ja oikeustilanteissa palautusoikeus tarkoittaa, että osapuolten on palautettava toisilleen vastikkeet siellä missä sopimuksen voimassaolo päättyy tai sitä oikeuttaa. Esimerkiksi jos sopimus puretaan tai suoritukset katsotaan palautettavaksi, kummallakin osapuolella voi olla velvollisuus palauttaa saatua vastinetta tai korvata tälle palautusarvo.

Kuluttajansuojassa palautusoikeudella viitataan usein mahdollisuuteen palauttaa tavara tai saada hyvitys, kun kuluttaja harkitsee ostopäätöstä tai tavara on virheellinen. EU-lainsäädäntö ja Suomen kuluttajansuojalainsäädäntö asettavat puitteet tällaisten palautusten huomioon ottamiselle ja hyvityksen tai vaihdon ehtoja määrätään lainsäädännössä sekä kauppakohtaisissa ehdoissa. Palautusoikeuteen liittyy usein aikarajoituksia, todisteiden vaatimuksia ja mahdollisia poikkeuksia, esimerkiksi virheellisestä toimituksesta tai oikeudellisesta mitättömyydestä johtuvissa palautustilanteissa.

Prosessi palautusoikeuden käyttämiseksi alkaa tavallisesti kirjallisella vaatimuksella tai palautusilmoituksella, jossa esitetään palautuksen perusteet ja tarvittavat todisteet. Mikäli palautus ei toteudu vapaaehtoisesti, asia voi viedä oikeudelliseen ratkaisuun. Palautusoikeuden soveltamista ohjaavat yleiset restitutio- ja hyvitysperiaatteet sekä kunkin alan erityissäännöt.