paikoitus

Paikoitus tarkoittaa ajoneuvon tilapäistä jättämistä paikalleen siten, että se ei ole liikenteessä. Paikoitus tapahtuu tyypillisesti merkityille pysäköintialueille, pysäköintipaikoille tai kadun varteen. Paikoitus eroaa lyhyestä pysäyttämisestä, jonka tarkoitus on ohjata liikennettä väliaikaisesti; paikoitus merkitsee, että ajoneuvo on jätetty pois käytöstä ja noudattaa alueen sääntöjä.

Paikoitus on Suomessa säänneltyä sekä valtakunnallisilla tieliikennelainsäädännön periaatteilla että kuntien omilla pysäköintimääräyksillä. Yleensä alueilla on maksu- tai aikarajoituksia sekä kieltomerkintöjä. Pysäköinti on sallittua vain merkittyjen alueiden sisällä, ja poikkeuksia voivat aiheuttaa tilapäiset rajoitukset sekä liikenteen sujuvuuden varmistaminen.

Erilaisia paikoitusmuotoja ovat maksullinen pysäköinti, aikarajoitetut alueet, asukkaiden pysäköinti (lupapohjainen) sekä lastaus- ja erityisryhmien paikat. Esteettömien paikkojen varaukset on tarkoitettu liikuntarajoitteisille, ja niissä noudatetaan usein tarkkoja sääntöjä. Monilla alueilla käytetään pysäköintikiekkoa (parkkikiekko), jolla näytetään pysäköinnin aloitusaika ja enimmäisaika, jonka mukaan paikoitus on sallittu.

Valvonta ja seuraamukset hoituvat paikallisten viranomaisten toimesta. Pysäköintivirhemaksut ja mahdolliset ajoneuvon hinaukset vaihtelevat kunnittain, ja luvattomasta pysäköinneistä voidaan määrätä sakkoja sekä tarpeen mukaan seuraamuksia.

Lyhyt yhteenveto: paikoitus on yleinen kaupunginliikenteen osa, jonka säännöt vaihtelevat paikkakunnittain. Oikean paikoituksen noudattaminen edellyttää merkkien ja pysäköintiaikojen tuntemista sekä maksujen ja lupien huomioimista.