paikkatietolähteitä

Paikkatietolähteet ovat lähteitä, joista saadaan geospatiaalista tietoa. Niihin sisältyy paikkojen sijainteja, alueita sekä niihin liittyviä ominaisuuksia, kuten nimeä, rakennetta tai ympäristötekijöitä. Tiedot voivat olla sekä vektori- että rasterimuodossa ja ne käytetään paikkatietojärjestelmissä GIS analyysiin, visualisointiin ja päätöksentekoon.

Lähteiden tyypit jakautuvat yleisesti julkisiin, yksityisiin ja avointen aineistojen virtauksiin. Julkiset lähteet koostuvat valtion ja kuntien viranomaisten tuottamista kartta- ja paikkatietoaineistoista sekä palveluista. Yksityiset lähteet voivat olla esimerkiksi yritysten keräämiä tai kaupallisesti saatavilla olevia rasteri- tai vektoridatoja. Avointen paikkatietoaineistojen portaalit tarjoavat usein lailla tai porrasportaan mukaan lisensoituja aineistoja, joita voi käyttää vapaasti mutta edellyttää oikeaa attribuointia.

Käytännössä paikkatietolähteet sisältävät geometrisia tietoja (pisteet, viivat, polygonit) sekä attribuutteja kuten nimitykset, luokitukset ja mittaustiedot. Jokaisesta lähteestä on olemassa metadata, joka kuvaa tiedon kattavuutta, päivitysväliä, lähteen luotettavuutta ja käyttöehtoja sekä tekniset tiedot (formaatti, koordinaattijärjestelmä, yhteensopivuus rajapintojen kanssa kuten WMS/WFS).

Käytön kannalta tärkeimpiä huomioita ovat lisenssit ja käyttöoikeudet, datum- ja koordinaattijärjestelmien yhteensopivuus sekä tiedon ajantasaisuus ja tarkkuus. Paikkatietolähteet ovat keskeisiä esimerkiksi suunnittelussa, ympäristötutkimuksessa sekä kriisialertehtävissä. Esimerkkejä Suomessa ovat Maanmittauslaitoksen kartta-aineistot, Ilmatieteen laitoksen ilmakuvat sekä alueelliset ja kuntien paikkatietopalvelut.