paastoverensokeria

Paastoverensokeri tarkoittaa veren glukoosipitoisuutta paaston jälkeen, yleensä kahdeksan tunnin nälän jälkeen. Se on tärkeä mittari diabeteksen ja prediabeteksen riskin sekä metabolisesta tilasta kertovan tiedon arvioinnissa. Paastoverensokerin mittaus tehdään tavallisesti verinäytteestä, ja tulos ilmoitetaan mmol/L (ja yleisesti myös mg/dL).

Käyttötarkoitukset ja viitearvot: Paastoverensokeriarvoja käytetään diabeteksen ja prediabeteksen diagnosoinnissa sekä hoidon seurannassa. Normaali paastoverensokeri on alle 5.6 mmol/L (alle 100 mg/dL). Prediabetes on 5.6–6.9 mmol/L (100–125 mg/dL). Diabetes diagnosoidaan yleensä, kun paastoverensokeri on 7.0 mmol/L (126 mg/dL) tai korkeampi kahdella erillisellä kokeella. Lisäksi diabetes voidaan diagnosoida, jos kliinisin oirein on hyperglykemia ja paastoverensokeri on toisen mittauksen yhteydessä yli tämän kynnyksen. OGTT:n 2 tunnin arvo on ≥11.1 mmol/L ja HbA1c-arvo ≥6.5% viittaavat diabetesalueelle.

Muita huomioita ja rajoitteet: Paastoverensokerin arvoon voivat vaikuttaa esimerkiksi äskettäinen infektiotila, stressi, lääkitykset (esim. kortikosteroidit) sekä äsköinen alkoholi tai kofeiini. Siksi yksittäinen tulos ei useinkaan riitä diagnoosiin, vaan tulokset tulkitaan yhdessä kliinisen kuvan ja mahdollisten toistettujen mittausten kanssa.

Yhteenveto: Paastoverensokeri on keskeinen mittari glukoosimetabolian tilasta, ja sen arvojen seuranta auttaa havaitsemaan diabeteksen ja siihen johtavat tilat ajoissa sekä tukemaan hoitotarpeiden määrittämistä.