osteoklaatit

Osteoklastit ovat suuria moniytimisiä soluja, joita löytyy luukudoksesta. Ne ovat keskeisiä luun hajoamisprosessissa, jota kutsutaan luun resorptioksi. Tämä prosessi on elintärkeä luun muovautumiselle, mineraalitasapainon säätelylle ja vahingoittuneen luun korjaamiselle. Osteoklastit muodostuvat hematopeettisista kantasoluista, jotka erilaistuvat mononukleaarisiksi esiasteiksi ja lopulta fuusioituvat muodostaakseen suuria, moniytimisiä osteoklasteja.

Osteoklastien toiminta on tarkasti säädeltyä. Ne kiinnittyvät luun pintaan ja muodostavat suljetun tilan, josta ne vapauttavat happoja ja entsyymejä. Nämä aineet hajottavat luun mineraalipitoista matriisia ja orgaanisia komponentteja. Hajotetut aineet vapautuvat sitten verenkiertoon. Osteoblastit, jotka ovat luun muodostumista vastaavia soluja, seuraavat osteoklastien toimintaa ja täyttävät resorboituneet alueet uudella luukudoksella. Tämä jatkuva luun hajoamisen ja muodostumisen tasapaino, jota kutsutaan luun uudelleenmuodostukseksi, on välttämätöntä luuston terveydelle.

Osteoklastien epätasapaino voi johtaa erilaisiin luustosairauksiin. Liiallinen osteoklastitoiminta voi aiheuttaa luukatoa eli osteoporoosia, jossa luu heikkenee ja murtuu helposti. Toisaalta, jos osteoklastien toiminta on riittämätöntä, voi seurata luun liiallista muodostumista. Osteoklastien toiminnan ymmärtäminen on tärkeää uusien hoitomuotojen kehittämiseksi näihin sairauksiin.