organofosfaattiyhdisteitä

Organofosfaattiyhdisteet ovat fosforin orgaanisia estereitä, joissa fosfori muodostaa esterisiä sidoksia alkeellisiin tai aryyli- sekä alkyyliryhmiin. Yhdisteet voivat esiintyä nesteinä, kiinteinä aineina tai öljyisinä seoksina, ja niiden rakenteissa on yleensä P=O- tai P=S- tyyppisiä kytkentöjä. Niiden käyttökohteet ovat moninaisia: suurin osa on torjunta-aineita (pestitsidejä) ja monia käytetään myös teollisuusnimisissä aineissa kuten palonestoaineissa, plastisoijissa sekä muissa modifyoitujen materiaalien lisäaineissa.

Luokittelu organofosfaattiyhdisteisiin perustuu pääasiassa käyttötarkoitukseen ja esteriyhdisteiden rakenteisiin. Pesticidit jaetaan usein käytön mukaan: esimerkiksi nervus-aktiiviset torjunta-aineet kuten malathion, parathion, chlorpyrifos ja diazinon kuuluvat tähän ryhmään, kun taas tri- ja aryyli-fosfaatti-esterit ovat yleisiä palonestoaineita ja plastisoijia. Jotkin organofosfaattiyhdisteet, kuten organofosforivetytyypit, ovat myös tunnettuja nerve agent -aineina (esim. sarin ja VX), joilla on erittäin korkea toksisuus ja joita säädellään kansainvälisesti.

Toksisuus ja mekanismi: useimmat organofosfaattiyhdisteet ovat voimakkaita estäjiä asetyylikoliinesteraasia (AChE), mikä johtaa asetyyli-koliinin kertymiseen synapseissa ja cholinergaiseen kriisiin. Altistuminen voi aiheuttaa syljen eritystä, hikoilua, hengitysvaikeuksia, kouristelua ja jopa kuoleman. Hoitoon kuuluu antidoottina atropiini sekä PRL-selväys, ja nopea dekontaminaatio on olennaista.

Ympäristövaikutukset ja sääntely: organofosfaattiyhdisteet voivat hajota hydrolyysillä tai mikrobitoiminnan vaikutuksesta, mutta osa pysyy mullistavina ympäristöissä ja bioakkumuloituvina. Torjunta-aineiden käyttöä säädellään tiukasti EU:n ja muiden maiden lainsäädännössä; nerve agent -aineet on kiellettyjä kansainvälisillä sopimuksilla (Chemical Weapons Convention).