oppisuunta

Oppisuunta on suomalaisessa koulutusjärjestelmässä käytetty termi, jolla viitataan opiskelijan valitsemaan painopistealueeseen tai opintojen suuntautumiseen. Se ilmaisee, millaisia aineita ja kursseja opiskelija suorittaa korostaen tiettyjä alakohtaisia tavoitteita. Oppisuunta toimii opintopolun rakenneosana, joka ohjaa kurssivalintoja ja tutkinnon rakentamista.

Sitä sovelletaan erityisesti lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa. Lukiossa oppisuuntia kutsutaan usein suuntautumisiksi, esimerkiksi luonnontieteellinen suuntaus, humanistinen suuntaus tai kielilinja, joihin liittyy määritelty kurssitarjonta sekä mahdollisia pääsykokeiden painotuksia. Ammatillisessa koulutuksessa oppisuunta kuvaa opiskelijan erikoistumisalaa, kuten tekninen ala, liiketoiminta, sosiaali- ja terveysala tai media. Tämä suuntaus vaikuttaa sekä opetettavien aineiden että tutkinnon osien painotuksiin.

Oppisuunta valitaan usein koulun ohjauksen tukemana koulutuksen alkuvaiheessa opiskelijan kiinnostuksen ja tulevaisuuden suunnitelmien perusteella. Tarvittaessa se tarkistetaan opintosuunnitelman päivityksen yhteydessä. Joissain järjestelmissä oppisuuntaa voidaan muuttaa opintojen aikana, mikä mahdollistaa joustavamman etenemisen.

Oppisuunta vaikuttaa siihen, mitä kursseja opiskellaan, millaisia oppimisen tavoitteita korostetaan ja miten suoritukset arvioidaan. Se voi myös vaikuttaa siihen, millaiset kelpoisuudet ovat relevantteja jatko-opinnoilta ja työelämälle. Termin käytössä on eroja: oppisuunta on käytännön tasoinen käsite, jota käytetään pääasiassa opintopolkujen kontekstissa; vastaavia käsitteitä kutsutaan useimmiten suuntautumiseksi tai pääaineeksi kansainvälisissä yhteyksissä.

Lisätietoja: oppisuunta, suuntautuminen, lukio, ammatillinen koulutus, opintosuunnitelma.