oppimisvalmiudesta

Oppimisvalmius tarkoittaa oppijan valmiutta ja edellytyksiä omaksua uutta tietoa ja taitoja. Se on dynaaminen ja monisyinen tila, joka riippuu sekä yksilön resursseista että ympäristötekijöistä. Valmius ei ole staattinen ominaisuus vaan kehittyy tilanteen mukaan.

Se kattaa useita ulottuvuuksia: kognitiivinen valmius (tarkkaavaisuus, työmuisti), affektiivinen valmius (tunteiden säätely, kiinnostus), motivaatiovalmis (tavoiteorientaatio, tehtävän arvo) ja metakognitiivinen valmius (suunnittelu, seuranta). Lisäksi taustatiedot ja kieli- sekä kulttuurinen konteksti vaikuttavat.

Oppimisvalmiuden mittaaminen on harkittua eikä perustu yhteen kokeeseen. Arviointi perustuu havaintoihin kuten aloitteellisuuteen, sitkeyteen, aiemman osaamisen hyödyntämiseen sekä itsesäätelyyn. Opetuksessa valmiutta kehitetään esimerkiksi selkeällä ohjauksella, eriyttämisellä, strategiaopetuksella ja palautteella.

Tekijöihin vaikuttavat mm. terveys ja hyvinvointi (uni, ravinto, stressi), oppimisympäristö, luokkahuoneen ilmapiiri sekä sosioekonominen tausta ja kieli- sekä kulttuurinen konteksti. Lisäksi mahdolliset oppimisvaikeudet tai tuen tarve vaikuttavat valmiuteen.

Oppimisvalmiutta voidaan tukea tarjoamalla joustavia tehtäviä, riittävästi tukea ja ohjausta, eriyttämistä, strategiaopetusta sekä itsesäätelyn ja metakognitiivisten taitojen vahvistamista. Lisäksi oppimisen esteettömyyden ja monipuolisen opetuksen käytännöt edistävät valmiutta.

Tiivistettynä oppimisvalmius on monisyinen, tilanteeseen sidottu tila, joka vaikuttaa siihen, miten oppiminen tapahtuu ja millaisia tuloksia siitä syntyy. Sen kehittämisessä korostuvat sekä yksilölliset että järjestelmälliset toimenpiteet.