operaatiojärjestelmien

Operaationjärjestelmät, joita yleisesti kutsutaan käyttöjärjestelmiksi, ovat ohjelmistojärjestelmiä, jotka hallinnoivat tietokoneen tai laitteen laitteistoresursseja ja tarjoavat sovelluksille yhteisen alustan. Niiden keskeisiin tehtäviin kuuluu prosessien aikataulutus, muistinhallinta, laiteajurit, tiedostojärjestelmien hallinta sekä järjestelmän turvallisuuden ja vakauden ylläpitäminen. Lisäksi ne tarjoavat ohjelmille rajapinnat, joiden kautta sovellukset voivat käyttää laitteistoa ja järjestelmäpalveluita.

Operaationjärjestelmien arkkitehtuurit vaihtelevat. Ytimeen perustuvia toteutuksia on ollut sekä monoliittisia että mikroydin- tai hybridiarkkitehtuureja. Ydin vastaa resurssien hallinnasta, prosessien ja laitteiden välisestä viestinnästä sekä peruspalveluista, joita muut ohjelmat käyttävät. Lisäksi järjestelmään kuuluu käyttäjätili- ja turvallisuusmallit sekä käyttöliittymä- ja ohjelmointirajapintakerrokset.

Keskeisiä osia ovat muistinhallinta, prosessinhallinta, tiedostojärjestelmät, laiteajurit sekä sovellusrajapinnat. Modernit järjestelmät tukevat moniajoa, virtuaalisointia sekä verkko- ja tietoturvaominaisuuksia. Ne voivat tarjota sekä graafisen käyttöliittymän että komentorivipalvelut. Järjestelmät voivat olla yleiskäyttöisiä työpöytä- ja palvelinkäyttöjä, reaaliaikaisia järjestelmiä sekä sulautettuja järjestelmiä.

Esimerkkeinä yleiskäyttöisistä käyttöjärjestelmistä ovat Windows, macOS sekä Linux-jakelut, ja mobiilialustoista Android sekä iOS. Linux-jakelut ovat tyypillisesti avoimen lähdekoodin projekteja, kun taas Windows ja macOS ovat kaupallisia järjestelmiä. Kehityksessä on pyritty yhteentoimivuuteen standardien, kuten POSIX:n, kautta, ja avoimet projektit ovat lisänneet ohjelmistokehityksen saatavuutta.