ongelmakäytöksen

Ongelmakäytös, suomeksi myös haitallinen käyttäytyminen tai epäasianmukainen käytös, on yleiskäsite, joka viittaa sellaisiin toimintatapoihin tai käyttäytymismalleihin, jotka aiheuttavat haittaa yksilölle itselleen tai muille ihmisille, ympäristölle tai yhteiskunnalle yleensä. Käsite on laaja ja voi kattaa monenlaisia ilmiöitä eri konteksteissa.

Pedagogisessa ja kasvatuksellisessa mielessä ongelmakäytös lapsilla tai nuorilla voi ilmetä esimerkiksi aggressiivisuutena, tottelemattomuutena, kiusaamisena tai muiden sääntöjen rikkomisena. Tällaisen käyttäytymisen taustalla voi olla monia syitä, kuten kehityksellisiä tekijöitä, oppimisvaikeuksia, emotionaalisia ongelmia tai sosiaalisen ympäristön vaikutuksia.

Psykologiassa ja psykiatriassa ongelmakäytös voi liittyä mielenterveyden häiriöihin, kuten käytöshäiriöihin, uhmakkuushäiriöön tai ADHD:hen. Tällöin käyttäytyminen on usein pitkäkestoista, jäsentynyttä ja aiheuttaa merkittävää haittaa yksilön toimintakyvylle ja ihmissuhteille.

Sosiaalitieteissä ongelmakäytöstä voidaan tarkastella laajemmin yhteiskunnallisena ilmiönä. Tällöin se voi liittyä esimerkiksi rikollisuuteen, päihteiden käyttöön, väkivaltaan tai muihin sosiaalisiin ongelmiin, jotka vaikuttavat yhteisöjen hyvinvointiin. Ongelmakäytöksen tunnistaminen ja ymmärtäminen on usein ensimmäinen askel asianmukaisten tukitoimien ja interventioiden suunnittelussa.