oksidointititraatio

Oksidointititraatio on analyysimenetelmä, jossa oksidointiaineen (oksidantti) konsentraatio määritetään titraamalla sitä tunnetun määrän pelkistäjää vastaan. Menetelmä kuuluu redox-titraatioihin ja perustuu redoksireaktioon, jossa oksidantti reagoi pelkistäjän kanssa vakiostokiometrialla. End pointin saavuttaminen tarkoittaa, että kaikki oksidantti on kuluneet, ja lisätty pelkistäjä ei enää reagoi.

Periaate on seuraava: tutkittava oksidantti reagoi pelkistäjän kanssa tietyn suhteen. Kun reaktio on kulunut loppuun, voidaan määrittää käytetty pelkistäjän määrä ja sen tuntien konsentraation avulla oksidantin määrä. End pointia voidaan havaita visuaalisesti käyttämällä redoks-indikaattoria tai potentiaalisesti mittaamalla sähköinen vaste elektrodiensa avulla.

Indikaattorit ja päätepisteen määritys: yleisimmin käytetään redoks-indikaattoreita, kuten ferroiinia tai metyleenin sinistä, joiden väri muuttuu end pointin lähestyessä. Potentiometrinen päätepiste voidaan määrittää suljetulla elektrodi- tai jonon avulla, jolloin muutoksesta seuraa sähköjohtimien potentiaalin plateau.

Yleisiä oksidantteja ja titraatteja: oksidantteina käytetään usein kaliumpermanganaattia, dikromaattia tai muita vahvoja oksidantteja, ja titraajana soveltuu tunnetun konsentraation pelkistäjä sekä standardoitu liuos. Soveltuvuus riippuu reaktiosta ja näytteen matriisista.

Sovellukset ja rajoitteet: oksidointititraatioa hyödynnetään esimerkiksi vedenkäsittelyssä, elintarvikkeiden hapettuvuuden arvioinnissa sekä farmaseuttisessa laadunvarmistuksessa. Menetelmä on nopea ja tarkka, mutta valittu indikaattori tai elektrodijärjestelmä sekä näytteen koostumus voivat vaikuttaa tuloksiin.