oksidointiprosesseissa

Oksidointiprosessi tarkoittaa kemiallista reaktiota, jossa yhdisteen oksiditila nousee tai yhdiste menettää elektroneja. Redox-reaktiossa oksidantti ottaa vastaan elektroneja ja pelkistäjä luovuttaa niitä. Oksidointia voidaan tarkastella sekä elektroninsiirtona että energian tilamuutoksena. Käytännössä oksidointireaktiot voivat tapahtua hapen vaikutuksesta tai muiden hapettajien avulla.

Tyypillisiä oksidointiprosesseja ovat palaminen, eli nopea oksidointi, jossa energiaa ja valoa vapautuu; korroosio, jossa metallit hapettuvat veden tai ilman vaikutuksesta; sekä biologinen oksidointi, jossa soluissa siirtyy elektroneja hapettimelle. Elektrooksidointi on oksidointia ohjatusti sähkövirralla, kun taas katalysoitu oksidointi tapahtuu katalyytin avulla. Oksidantteja ovat yleisesti happi (O2), vetyperoksidi (H2O2) sekä vahvat hapettimet kuten kaliumpermanganaatti (KMnO4).

Sovellukset ja merkitys: Oksidointiprosessit ovat keskeisiä monissa teollisissa prosesseissa sekä ympäristön kannalta. Polttoaineiden palaminen tuottaa energia ja mahdollistaa lämpötilojen ja paineiden säätelyn. Korroosion hallinta ja suojapinnoitteet vähentävät materiaalien vahingoittumista. Oksidatiiviset menetelmät auttavat myös pilaantuneiden ympäristöjen puhdistuksessa ja orgaanisten aineiden hajottamisessa sekä katalyyttisessä synteesissä. Reaktiot voivat olla voimakkaasti exothermisiä, joten niitä tutkitaan ja hallitaan tarkasti.