oksidaatioarvossa

Oksidaatioarvo (oksidaationumero) on kemiallisessa yhdisteessä olevan atomin elektronien luovuttamisen tai vastaanottamisen määrää kuvaava laskennallinen luku. Oksidaatioarvot toimivat kätevänä apuvälineenä redox-reaktioiden kuvaamiseen, yhdisteiden elektronijakauman hahmottamiseen ja reaktioiden tasapainottamiseen. Ne voivat kohdistua sekä yksittäisiin atomeihin että polyatomisiin ioneihin, ja niiden summa vastaa yhdisteen tai ionin kokonaisvarausta.

Perussäännöt oksidaatioarvojen määrittämiseksi ovat seuraavat: Alkuaineen oksidaatioarvo on 0, kun se esiintyy itsenäisesti. Moniatomisen ionin oksidaatioarvo on sen varaus. Fluorilla on aina -1. Vety on yleensä +1 (poikkeus: hydrideissä H on -1). Happi on yleensä -2 (poikkeuksina peroksidit, joissa O on -1, sekä OF2:ssa, jossa O on +2). Yhdisteen oksidaatioarvojen summa on neutraalissa yhdisteessä 0 ja ionissa sen varaus. Elektronegatiivisuuden eron mukaan elektronit siirtyvät enemmän elektronegatiiviselle voimakkaammin, mikä antaa suuremman negatiivisen arvon sille atomille.

Esimerkkejä: Vesi H2O antaa H: +1 ja O: -2 (kokonaisuus 0). Hiilidioksidi CO2 antaa C: +4 ja O: -2 kummassakin. Sulfaatissa SO4^2- on O-ryhmässä yhteensä -8, joten S: +6. Ammonium-ionissa NH4^+ on H: +1 joka muodostaa kokonaisuuden +1, joten N: -3.

Käyttökohteita ovat redox-tapahtumien analysointi, reaktioiden tasapainottaminen sekä kemiallinen luokittelu. Oksidaatioarvot ovat laskennallinen työkalu, ei suora kuva elektroneja jakautumisesta, vaan tarkoitusmenetelmä tasapainotuksessa ja ennakoinnissa.