oikeutuksena

Oikeutuksena on suomen kielen essiivinen muoto sanasta oikeutus, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa jokin teko, päätös tai väite esitetään perusteltuna juuri tietyllä syyllä. Sitä käytetään muodollisessa kirjoittamisessa kuten oikeudellisissa, hallinnollisissa tai tutkimuksellisissa teksteissä, kun halutaan osoittaa, millä perusteella jokin toimenpide on katsottu oikeutetuksi.

Grammatiltaan oikeutuksena muodostuu juuresta oikeutus + essiivin pääte -na (joista -na/-nä ilmaisee essiivimuodon). Essiivi kuvaa tilapäistä olotilaa tai roolia, esimerkiksi "toimii opettajana" – tässä tapauksessa "oikeutuksena" tarkoittaa “as a justification” tai “as grounds for.” Etymologisesti oikeutus perustuu sanaan oikeus (laki, oikeudet), ja -utus- muodostaa abstraktin määritelmän “legitimointi, oikeuttaminen.”

Käyttöaineisto ja -tarkoitus: oikeutuksena esiintyvä ilmaus on tyypillinen muodollisessa tekstissä, jossa halutaan ilmaista, että jokin ratkaisu on tehty tietyin oikeudellisin tai normatiivisin perustein. Esimerkkejä: Päätöksen oikeutussena pidettiin kustannusten nousua ja turvallisuuden parantamista. Toiminnan oikeutuksena voidaan pitää lain ja säädösten noudattamista. Esimerkit osoittavat, että ilmaus viittaa oikeudellisesti tai moraalisesti perusteltuihin syihin.

Oikeutuksena liittyy usein muihin ilmaisuviittaajiin kuten perusteena tai oikeutettuna pidettyinä toimina. Se eroaa lausumilla, jotka käyttävät yleisempää perustetta, jolloin painopiste on syiden kattavuudessa eikä eritoten oikeuksien tai lainmukaisuuden korostamisessa.