oikeusnormisto

Oikeusnormisto on oikeusjärjestelmän normatiivinen osa: kaikkien sitovien normien kokonaisuus, joka säätelee yksilöiden ja julkisen vallan toimintaa. Se käsittää sekä kirjoitetut normit että oikeudellisen käytännön tulkinnan ja kehityksen, joiden katsotaan kuuluvan voimassa olevaan oikeuteen.

Oikeusnormisto rakentuu pääosin perustuslaista, lainsäädännöstä (laeista, asetuksista ja muista säädöksistä) sekä EU-oikeudesta. Kansainväliset sopimukset ja oikeuskäytäntö sekä oikeudellinen doktriini täydentävät normistoa ja vaikuttavat tulkintaan. EU-oikeudella on erityisasema: EU:n säännösten sovellettavuus vaikuttaa Suomen oikeusjärjestykseen ja ne voivat sivuuttaa kansallisia säädöksiä tulkintatilanteissa.

Normiston hierarkia on tyypillisesti perustuslaki korkeimmalla, lainsäädäntö seuraavaksi, sekä asetukset ja alemmat säädökset. EU-oikeudella on oma erityinen asemansa: EU-lainsäädäntö on pätevä eikä kansallinen lainsäädäntö saa olla sitä vastaan ristiriitaisessa tilanteessa. Tämä vaikuttaa siihen, miten lakeja tulkitaan ja sovelletaan.

Oikeusnormiston tarkoitus on taata oikeusvarmuus, ennakoitavuus ja yhdenmukainen tulkinta, sekä tukea oikeudenmukaisuutta tuomioistuinten ja viranomaisten toiminnassa. Sen sisältö on dynaaminen: uudet säädökset, oikeuskäytäntö ja EU-säädökset muokkaavat sitä jatkuvasti.