oikeuksesta

Oikeudesta on suomalaisessa kielessä useita ulottuvuuksia. Yleisimmin se viittaa sekä oikeuksien ja velvollisuuksien kokonaisuuteen että yhteiskunnan sääntöjen perusteisiin. Sillä on sekä normatiivinen että käytännön merkitys: se ohjaa, miten ihmisiä kohdellaan, miten sopimukset tulkitaan ja miten riita-asiat ratkaistaan.

Suomen oikeusjärjestelmä perustuu perustuslakiin, joka on korkeimman oikeuslähteen ja kansalaisten perusoikeuksien turva. Lainsäädäntö koostuu eduskunnan säätämistä laeista sekä hallinnon tasojen antamista asetuksista. Oikeudenkäytössä, oikeusvaltioperiaatteessa ja kansainvälisessä oikeudessa määritellään, miten lakeja sovelletaan ja miten yksilön oikeudet suojataan.

Oikeuslähteet muodostuvat perustuslaista, laeista, asetuksista, oikeuskäytännöstä sekä kansainvälisestä ja EU-oikeudesta. Tärkeä osa on oikeuslaitos, joka jakautuu yleisiin tuomioistuimiin (käräjäoikeudet ja hovioikeudet) sekä korkeimpiin oikeudellisiin elimiin (Korkein oikeus, Korkein hallintotuomioikeus).

Perusoikeudet, oikeudenmukainen oikeudenkäynti sekä oikeusvaltion periaate ovat keskeisiä oikeuden tilan mittareita. Oikeudesta ja oikeudenkäytöstä käytävä keskustelu on sekä kansallista että eurooppalaista, ja se heijastuu sekä kansallisessa lainsäädännössä että EU-oikeuden vaikutuksessa.