oikeinkirjoitusjärjestelmissä

Oikeinkirjoitusjärjestelmissä viitataan tapoihin, joilla kielen ääntämys tai merkitys esitetään graafisesti kirjoituksessa. Eri oikeinkirjoitusjärjestelmät käyttävät erilaisia symboleja ja sääntöjä. Yksi yleisimmistä tyypeistä on aakkosjärjestelmä, jossa symbolit, eli kirjaimet, edustavat kunkin kielen äänteitä. Esimerkiksi latinalainen aakkosto, jota käytetään suomen kielessä, koostuu kirjaimista, jotka yhdessä muodostavat sanoja.

Toinen järjestelmä on tavujärjestelmä, jossa jokainen symboli edustaa tavua. Tämä on yleistä joissakin aasialaisissa kielissä. Abjadit ovat järjestelmiä, joissa symbolit edustavat pääasiassa konsonantteja, ja vokaalit joko jätetään merkitsemättä tai merkitään lisämerkeillä. Konsonanttijärjestelmät ovat eräs abjadien muoto.

Kolmas merkittävä tyyppi on logografia, jossa symbolit, logogrammit, edustavat kokonaisia sanoja tai morfemeja. Kiinalainen kirjoitus on tunnetuin esimerkki tästä, jossa jokainen merkki edustaa tiettyä käsitettä tai sanaa. Usein käytännössä eri järjestelmät voivat yhdistellä elementtejä. Esimerkiksi japanin kielessä käytetään sekä logografisia merkkejä (kanji) että tavujärjestelmiä (kana).

Oikeinkirjoitusjärjestelmät kehittyvät ja muuttuvat ajan myötä. Kirjoitusjärjestelmän valinta vaikuttaa kielen oppimiseen ja lukemisen helppouteen. Säännöllisyys ja yhtenäisyys ovat keskeisiä tekijöitä, jotta lukija voi luotettavasti ymmärtää kirjoitettua tekstiä. Eri kielillä on omat, usein satoja vuosia vanhat oikeinkirjoitustraditionsa.