ohjelmistomallit

Ohjelmistomallit ovat ohjelmistotekniikassa käytettyjä abstraktioita, joilla kuvataan ja analysoidaan ohjelmistojärjestelmän rakennetta, käyttäytymistä ja tietoja ennen toteutusta. Ne auttavat ymmärtämään monimutkaisia järjestelmiä, parantavat viestintää sidosryhmien kanssa ja tukevat päätöksentekoa suunnitteluvaiheessa sekä kehityksen aikana.

Näitä malleja voidaan käyttää eri tarkoituksiin ja ne voivat kuvata sekä rakennetta että toimintaa. Rakenteelliset mallit kuvaavat esimerkiksi ohjelmiston komponentteja ja niiden välisiä suhteita tai tietomalleja ja tietokantojen rakenteita. Käyttäytymisen mallit jäsentävät järjestelmän dynaamista toimintaa, kuten tilanvaihtoja, vuorovaikutussarjoja ja prosessivirtoja. Arkkitehtuurimallit esittävät korkean tason rakenteen, kuten kerrokset, komponenttien väliset yhteydet ja riippuvuudet. Lisäksi on domain- tai konseptuaalisia malleja, jotka kuvaavat sovelluksen käsitteellistä ongelmanalaa.

Käytettyjä kieliä ja standardeja ovat muun muassa UML (Unified Modeling Language), SysML (järjestelmämallinnus), sekä toteutukseen liittyvät ER-mallit, tietokantakaaviot ja BPMN-prosessikaaviot. Mallinnus tukirakenteena voi olla Model-Driven Engineering (MDE) sekä mallipohjainen testaus ja simulointi. Mallien avulla voidaan tehdä varhaisvaiheen analyysejä ja vianmäärityksiä sekä helpottaa ylläpitoa ja laajennettavuutta.

Haasteita ovat mallien synkronointi koodin kanssa, liiallinen tai vääränlainen mallintaminen sekä ylläpidon kustannukset. Hyödyllisiä malleja käytetään kuitenkin apuna dokumentoinnissa, laadunvarmistuksessa ja yhteisen ymmärryksen rakentamisessa ohjelmistokehityksen eri vaiheisiin.